Vastuiden selkeys on tärkeää. Oma lapseni sairastui joitakin vuosia sitten. Tottakai olin huolissani ja tein kaikkeni, jotta hän jälleen tervehtyisi. Soittelin sinne, tänne ja tuonne saadakseni selville, että kuka asiasta vastaa. Aina vastauksena oli, että "Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri vastaa". Tämä tuntui kauhealta. Eihän sellainen mammutti voi mitenkään ymmärtää omaa pientä lastani ja hänen tarpeitaan. Jatkoin soittelua eri puolille. Kerroin, että haluan vastauksen kysymykseen "Kuka vastaa?" enkä kysymykseen "Mikä vastaa?". Tavoitin erään kauan alalla työskennelleen ihmisen. Hän kertoi minulle suoraan, etten saa tästä organisaatiosta kenenkään nimeä. Ja sitten puhuttiin hoitovastuusta. Minäkin voisin olla hoitovastuussa, mutta en parantamisvastuussa. Tämäkin on tärkeä seikka huomata. Minä haluan, että joku vastaa lapseni parantumisesta. Jos talonmies on hiekottamisvastuussa, niin vastuu on hoidettu hiekottamalla piha. Jos hän vastaisikin siitä, ettei kukaan liukastu, niin hän toimisi varmasti toisenlaisella ja tarkemmalla tavalla.
Omalta osaltani ymmärsin vastuun selkeyden tärkeyden seuraavan tositapahtuman jälkeen. Olimme kotimme läheisyydessä olevalla uimarannalla koko perhe. Kolme lastamme olivat vielä pieniä. Istuimme vaimoni kanssa vierekkäin rantapenkereellä ja katsoimme lastemme perään. Tai ainakin näin luulimme. Äkkiä nimittäin huomasimme, että pienin lapsemme oli kadonnut leikkivien lasten joukosta. Ryntäsimme molemmat rantaveteen ja sitten syvemmälle. Sieltähän se pikkuinen löytyi terveenä ja hyvinvoivana. Oli vain mennyt muiden tyttöjen perässä. Mitä minä tästä opin? Mikä oikein meni pieleen? Mehän olemme vaimoni kanssa valmiita vaikka antamaan henkemme lastemme puolesta. Mistä siis mättöi, erttä tällainen pelottava tilanne pääsi käymään. Vastaus on se, että emme olleet vastuuttaneet kumpikaan toistamme. Kuvittelimme mielessämme, että kyllä tuo toinen katsoo perään. Vastuu täytyy olla selkeä "kuka vastaa" tasolla. Muuten eivät asiat etene.
Juuri näin Jarmo
VastaaPoista